Pietro Cossa (1830–1881) oli italialainen näytelmäkirjailija, kuuluisin aikansa italialaisista historiallisen näytelmän luojista. Hänen ensimmäistä näytelmäänsä Mario e i Cimbri (1862) ei esitetty. Kohtalaista suosiota saavuttivat hänen draamansa Puškin (1869), Sordello (1872), Beethoven (1872), Monaldeschi (1874). Mutta hänen omintakeinen näytelmänsä Nerone (1871) oli vuosikymmenen suurin näyttämömenestys. Cossan seuraavat näytelmät ovat Messalina (1876), Cleopatra (1879), komedia Plauto e il suo secolo (1876) ja draamat Cola di Rienzi, Giuliano Apostata (1876), I Borgia (1878), Cecilia ja I Napoletani (1879). Suunnittelun suurpiirteisyys on useille näille näytelmille ominaista, mutta niitä haittaa usein komposition hajanaisuus ja mielikuvituksen liioittelu.[1]